F-sana ja k-sana, hui!

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Jos joku oli pois koulusta juuri silloin, kun tunnilla käsiteltiin Minna Canthia, niin hyvin suppea tiivistys: hän oli 1800-luvulla elävä kirjailija, joka edisti naisten koulutusmahdollisuuksia Suomessa.

Feministi. En tiedä, luennehtiko Minna Canth itse itseään täten, mutta suomalaisen tasa-arvon edistämisen kannalta nyt jälkeenpäin häntä usein feministiksi tituleerataan.

Feministi. Joillakin nousee karvat pystyyn, kun f-sana on mainittu. Feministi, feministi, feministi. Mikä siinä inhottaa? Jos feminismin ymmärtää siten, että se on jotain miesten oikeuksista pois, naisille suurempien oikeuksien haalimista, niin kai se ärsyttää. Mutta jos se tarkoittaakin tasa-arvoisia oikeuksia sukupuolesta riippumatta, juridisia oikeuksia, taloudellisia oikeuksia, sosiaalisia oikeuksia, mahdollisuutta ja vapautta olla ihminen ilman, että kukaan määrää, millainen naisen tai miehen pitäisi olla, niin en näe siinä mitään ristiriitaa kristillisen ajattelun kanssa. Oho, k-sana mainittu – sekin nostattaa karvoja toisilla.

No niin. Feminismissä niin kuin kristillisessäkin ajattelussa on lukuisia eri suuntauksia. Aivan varmasti on feministejä, jotka haluavat naisille enemmän valtaa kuin miehille. Ja tuskin kukaan on välttynyt kuulemasta kristityistä, jotka haluavat pitää naisten ja miesten oikeudet ja mahdollisuudet erilaisina. Ja kun näihin yksisilmäisiin käsityksiin jumittaudutaan kasvattamaan ennakkoluuloja, niin lapsi menee pesuveden mukana niin että humpsista vaan!

Tarkoitan, että jos asialle, kuten feminismille ja kristinuskolle, antaa tilaa vain yhdenlaiselle tavalle nähdä ne, niin menettää mahdollisuuden nähdä sen puolen, jonka itsekin voisi allekirjoittaa. Turhaa poteroitumista!

Millainen feministi ja kristitty oli Minna Canth? Hän kritisoi kirkkoa, mutta henkilökohtainen usko oli hänelle tärkeä. Hän luki hartauskirjoja ja perehtyi intohimoisesti Vuorisaarnaan. Hän tutki uskonnollisuutta myös tieteen keinoin. Hän riitaantui silloisen Kuopion piispan Gustaf Johanssonin kanssa, koska tämä vastusti naisten korkeampaa koulutusta ja olisi halunnut naisten tyytyvän sellaiseen asemaan, mikä Johanssonin ajattelussa oli "luonnonjärjestys".

Canth oli seksuaalimoraalisessa ajattelussaan sellainen, mitä nykyään kai kutsuttaisiin konservatiiviseksi: hän kannatti seksuaalista pidättäytymistä sekä naisille että miehille.

Kirjallisessa tuotannossaan hän toi esille muun muassa yhteiskunnan penseää asennetta tyttöjen kouluttamista kohtaan sekä alkoholin ja miehen ylivaltaa avioliitossa.

Minna Canthin kotitalossa eli Kanttilassa on graffittitaidetta.

Sellainen otos feminististä ja kristitystä. Eikä liene toista samanlaista, mutta lukuisia muunlaisia feministi-kristittyjä. Rohkeasti itse kukin rikkomaan ennakkoluulonsa ismeistä, ideologioista, uskonnoista ja aatteista, kyllä sieltä aina löytyy se mieluisa sävel, jonka myötä seuraavalla kerralla, kun kuulee kyseisen sanan, ei tarvitse karvat pystyssä kulkea. Enemmän siltojen rakentamista, vähemmän poteroitumista.

Terveisin Verkkotoimittajanretku