Jo monnessa kristinuskoa edeltävässä kulttuurissa on laskiaisen aikoihin hyvästelty talvi ja toivotettu kevät tervetulleeksi. Kuulostaa mahtavalta syyltä viettää laskiaista! Tervetuloa kevät, hei hei lumi ja kylmä, kiva kun kävitte, mutta nyt teitä on jo ihan liikaa, menkää jo. Hus.
Monessa kulttuurissa tähän aikaan on myös liittynyt työnjuhla: edellisenä keväänä aloitetut työrupeamat on saatu valmiiksi, ja ennen uutta työn vuosikiertoa on ollut aika juhlia. Tämäkin kuulostaa minulle sopivalta perinteeltä, mutta pomoni saattaisi olla eri mieltä projektieni valmiudesta tai siitä, että läksisin juhlimaan ja näyttäisin naamaani konttorilla seuraavan kerran toukokuussa.
Suomessa työnjuhlaan kuului, että laskiaisena naiset lopettivat pellavien kehräämisen langoiksi, ja siksi mäkeälaskeva kansa huutaa kelkoissaan "pitkiä pellavia" tulevaksi vuodeksi. Tai jotain... En minä ymmärrä tekstiilitöistä pätkän vertaa, joten en lopeta sellaista, mitä en ole aloittanutkaan. Mutta ilmeisesti pitkät pellavat ovat hyvä juttu langan kehräämisen kannalta, joten niitä on syytä mäessä kiljuen toivoa. Käsityöguru tai ei – pyllyllään mäkeä alas ja huutaa, ne osaan.
![]() |
Linum usitatissimum, näitä pitkinä kiitos. |
Shoppailin koriini kaikki perinteet, oho. No tämän kohtuuttoman perinneshoppailun jälkeen tämä laskiaispullamössösukupolven edustaja aloittaa kohtuullisen elämän, kun huomenna alkaa paastonaika. Perinnetuhlailusta en taida luopua, mutta keksinen jonkun järkevämmän tavan paastota.
Terveisin Verkkotoimittajanretku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti