Näin taannoin pojan, joka ihonvärinsä ja hiuslaatunsa
perusteella oli afrikkalaistaustainen. Hänellä oli
Elovena-paita. Hymyilytti. Tässä ajassa ja kulttuurissa hänen paitavalintansa oli lähes kapinallinen. Mutta tuleeko aika, jolloin tuossa näyssä ei ole mitään näennäistä ristiriitaa, joka minua hymyilyttäisi? Että "Elovena" plus "tumma iho" plus "poika" on yhtä kuin "jotain ihan tavallista"?
Tumma poika Elovena-paidassaan tuli mieleeni tänään
Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä. Mietin
Kalevalan loppua, jossa Väinämöinen lähtee pois uuden johtohahmon tullessa kuvioihin. Kyseinen
johtohahmo sikiää äidissään jostain muusta kuin miehisistä nesteistä ja
syntyy talliin. Kuulostaako tutulta? Jep, vertauskuvallisesti Kalevalan kertomusten heijastamat vanhat tavat ja uskomukset väistyvät kristinuskon tieltä.
Todellisuus on tarua...no, erilaisempi. Ei suomalainen kulttuuri muuttunut yhdestä toiseksi kristinuskon tullessa tai vanha kulttuuri lähtenyt pois. Vanhat tavat ja uskomukset sekoittuivat uusien kanssa. Niin yleensä käy, kun kulttuurit kohtaavat, ne etsivät tavan olla yhdessä. Jossain asiassa ne löytävät yhtymäkohdan, jossain tekevät kompromisseja, jossain toteavat toisen toimintatavan yksimielisesti paremmaksi ja jossain luovat kokonaan uutta.
 |
Hei, Elovena voi olla
vaaleanpunaistakin! |
Minua ilahduttaa näkemäni Elovena-pojan kaltaiset ajatustenravistelijat, jotka ennakkoluulottomasti tuovat näennäisesti ristiriitaiset asiat yhteen. Asiat eivät ole vain vastakkainaseteltavissa vaan myös yhteensulautettavissa.
Vaikka Elovena-poika toikin hymyä päivääni, niin on lohdullista, että tulevaisuudessa sama näky saattaa todella olla aivan tavallista. Silloin hymyilyttävät toiset asiat. Muutos on mahdollisuus.
Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää, olkoon se monella tavalla rikas!
Terveisin Verkkotoimittajanretku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti