Muistan, kuinka ala-asteella käytiin joka kevät pääsiäisen tiennoilla läpi Jeesuksen viimeisen kevään vaiheita uskonnontunnilla. Tiesin jo hyvin, miten se päättyy, kun opettaja siitä meille luki. Mutta mielessäni toivoin "jospa tällä kertaa ne ihmiset eivät tekisikään sitä, mitä jos tällä kertaa kertomus päättyisi toisin, jospa ne tällä kertaa ymmärtäisivät, että Jeesus on ihan hyvä, eikä häntä tapettaisikaan". Liikuttavaa muistella pientä itseään, joka uskoi ajatuksen voimaan, ja jonka ymmärryskyky ei riittänyt tajuamaan, miksi jonkun täytyy kuolla, että muut pelastuisivat.
Liikuttavaa, paitsi että minusta tuntuu vieläkin siltä. En vieläkään ymmärrä, miksi Jeesuksen piti kuolla. En jaksa teologisia selityksiä siitä, ne ovat yhtä kylmiä kuin murha, eikä mikään niistä saa minua ymmärtämään, miksi hyvä Jumala tarvitsee raa'an murhan, uhrin, toimiinsa, suuremman oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Ei siinä ole mitään hyvää. Eikä minun tarvitse ymmärtää. Luojan kiitos.
Juma, lankaritsa! Eiku siis sain tällaisen pinssin keväisenä lahjana ystävältä. Kiitos ystävä! |
Tämän ymmärtämättömyytenikin kanssa saan armossa elää, ja arvokas järki mahtuu samaan elämään. Lämmintä ja kylmää hyvässä suhteessa, niin tulee sopivaa, tiesi jo isi kertoa kylpyvedestä minulle pienenä.
Mutta mites se kevät täällä? Kah, ulkona paistaa aurinko! Kaunis kevätpäivä! Lumi sulaa (kunnes sitä taas luultavasti tulee parin päivän kuluttua lisää). Taidanpa menää tuohon ihmeelliseen pääsiäisen auringonpaisteeseen lämmittelemään, hullaantua keväästä, olla vain hetken, olla, vailla järjenhiventä. Suosittelen samaa kaikille, joilla on kylmä tai liian järkevä olo.
Voi Jeesuksen kevät -blogi päättyy tähän. Kiitos minulle, lukijoille ja Jeesukselle kevätseurannasta!
Terveisin Verkkotoimittajanretku
Joku päättäjistä sanoi 2000 vuotta sitten, että "Parempi kun yksi kuolee kansan edestä kuin että koko kansa joutuu kuoleman omaksi". Eli, jos Jeesus, virheetön uhrikaritsa ei olisi sovittanut Kaikkivaltiasta Isää, me kaikki miljardit joutuisimme maksamaan omat syntimme. Vaikka lapsena kaikki itkimme ristin tapahtumien edessä, ymmärrämme nyt, kun olemme jokainen joutuneet synnin vikoihin ja Sielunvihollisen pettämiksi. Siksi rakastamme Jeesusta
VastaaPoistaMinä ajattelen niin, että Jumala itse otti kantaakseen kaikkien meidän synnit ja meni kuolemaan puolestamme. Hän ja Jeesushan ovat yhtä. Jotenkin tämä selitys tuntuu valtavalta ajatella. Se peittoaa jotkut toisen kiduttamisen ajatukset täysin...
VastaaPoistaTeillä molemmilla on hyviä näkemyksiä asiaan, kiitos niistä kovasti. Ne eivät kuitenkaan auta Verkkotoimittajanretkureppanaa ymmärtämään yhtään enempää, mutta kuten jo totesin, onneksi ei edes tarvitse ymmärtää, ei tietää. Voi ja saa olla levollisin mielin ymmärtämättömänä ja tietämättömänäkin. Ja kyllä aikuisenakin saa itkeä Jeesuksen julmaa kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä ja tuntea, ettei se ollut oikein. Ei siitä tuntemisesta kukaan vahingoitu. :)
VastaaPoistaVerkkotoimittajanretku
Niin, eihän se mitä Jeesukselle tapahtui ollut Raamatunkaan mukaan suinkaan oikein. Ei Jeesuksen kuolemasta ja kärsimyksestä sinällään iloita. Eiväthän opetuslapset tai muutkaan Jeesuksen ystävät iloinneet Jeesuksen kuolemasta. Ja ylösnousemuksen jälkeenkin Pietari saarnasi jerusalemilaisille hyvin suoraan "..tämän Jeesuksen te surmasitte.."(Apt.2:23). Ei ristiinnaulitseminen muuttunut oikeaksi edes ylösnousemuksen jälkeen, mutta Jeesus voitti kuoleman ja pahan vallan. "Verkkotoimittajanretkun" näkemys on ymmärrettävä.
VastaaPoistaKiitos ymmärryksestä! Pahasta voi seurata hyvää, mutta se ei muuta pahaa hyväksi. Sitö en ymmärrä täsäs maailmassa, että joskus melkein tarvitaan pahaa, että voisi tulla jotain hyvää, sitä on vaikea ymmärtää saati hyväksyä.
PoistaVerkkotoimittajanretku