Puunhalailija tylyttää Jeesusta palmusunnuntaina

Tämä paju tuotti vielä nihkeästi kissoja,
mutta en kironnut sitä sen tähden.

Hei, nyt se Jeesuksen kevät alkaa – on palmusunnuntai, Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja valmistautuu kuolemaansa. Synkkää on.

Tämän sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus vetää herneen nenään kahteen otteeseen – ensin temppelissä ja toisen kerran hedelmäpuulle. Melko inhimillistä, että mieliala ailahtelee, jos tietää loppunsa olevan lähellä. Vähempikin jännittää ja panee itsehillinnän koetukselle.

Jeesuksen temppelissä riehumisen ymmärrän hyvinkin, kyllä se sapettaa, kun joka asia pitää valjastaa rahantekoon, mutta hedelmäpuulle raivostuminen oli mielestäni liioiteltua. Viaton se viikunapuuressukka hedelmättömyyteensä oli. Minä pidän hedelmäpuita arvokkaina ilman hedelmiäkin, Luojan luomia nekin, arvokkaita ilman ansioita. Kohdatessani hedelmättömän hedelmäpuun en siis kysyisi, "what would Jesus do?" ja etsisi esimerkkiä Raamatusta, vaan halaisin puuta ja sanoisin, että se on hyvä juuri sellaisena.

No mutta kuten totesimme, Jeesus oli ärtynyt, jännittynyt ja kaiken päälle nälkäinen (nälkävihaisuuden ymmärrän toooodella hyvin), joten hän saattoi hieman ampua yli tuon viikunapuun kuivettamisessa. Sellaista sattuu kaikille ihmisille (niillekin, joilla on jumalallinen syntyperä), että kun oikein risoo, suuttuu toiselle, kun tämäkään ei pysty helpottamaan kurjaa mieltä. Luulen, että Jeesuskin olisi halannut viikunapuuta, jos olisi ollut paremmalla tuulella. Ja saattaa toki olla, että tekstin kirjoittajalla on ollut viekkaan vertauskuvallinen ajatus tuossa takana.

Tänään on myös aprillipäivä. Varokaa, lähimmäinen saattaa syöttää pajunköyttä tänään ja nauraa makeasti päälle.

Terveisin Verkkotoimittajanretku