Uskotko oikein?

Hyvää Uskon päivää! En muuten tunne yhtään Usko-nimistä. Se on kaunis nimi.

Olen viime päivinä pohtinut paljon yksin ja yhdessä kavereitteni kanssa, miksi toisen uskoa voi toisinaan olla niin vaikea hyväksyä, koska monelle on ulkopuolelta tultu sanomaan, että "uskot väärin", "sinun uskosi ei ole kristinuskoa".

Jos sanoo uskovansa Jumalaan, muttei oikein osaa määrittää, mikä Jumala on, joku tulee äkkiä kertomaan, mikä se Jumala on, ja jos ei sitä usko, uskoo väärin. Miten voi uskoa väärin jostain sellaisesta, mistä ei tiedetä, tiedetä oikein? Usko, tiedon epävarmuus – onko sille varauksetta tilaa?

Toki uskonnoissa on opinkappaleet, missä on määritetty, mitä mikin on, mikä Jumala on ja niin edelleen, mutta ne opit ovat ihmisten tekemiä. Jotkut uskovat, että Jumala on johdattanut nämä oppien laatijat olemaan oikeassa, mutta entäs jos ei usko siihen? Uskoa siihenkään ei voi pakottaa, ja kuitenkin voi uskoa Jumalaan.

Tämä tiedon epämääräisyys voi itse asiassa olla hyvin vapauttavaa. Ei-tietävälle uskovalle tuskin koskaan tulee tarve kertoa lähimmäiselleen, millä tavalla tämä on vääränlainen, koska ei-tietävällä uskovalla ei todellakaan ole absoluuttisen oikeaa tietoa Jumalan tahdosta. Ei tarvitse tukeutua mielipiteensä kanssa jumalalliseen auktoriteettiin, koska ei tiedä mitään varmaa Jumalan tahdosta. Oma mielipide saa silti olla, ja tuntemus, että Jumala on siihen jotenkin vaikuttanut. Voi vain olla epävarmuutensa kanssa ja hyväksyä, että ihmiset ovat hyvin erilaisia, uskossaaan ja ihan joka tavalla.

Toiset puhuvat uskonvarmuudesta, millä kokemukseni mukaan tarkoittavat, että uskovat varauksetta sen tiedon Jumalasta, mitä ovat saaneet, olevan totta. Silloin on kai helpompaa määrittää, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Silloin on kai myös vaikeampi hyväksyä, että toinen uskoo eri tavalla, koska itse uskoo olevansa oikeassa.

Siinä Usko kera Toivon ja
Rakkauden, klimppinä.

Ihmiset voivat kirjoittaa konsensuksia siitä, mihin kristityt uskovat, mutta lopulta kukin uskoo, mitä uskoo, ja sen uskon myötä kokee tai ei koe itseään kristityksi. Melko turhaa siinä on ulkopuolelta mennä kenenkään pakottamaan toisen uskoa tai kokemusta, niitä ei voi pakottaa. "Et koe itseäsi kristityksi!", olisi aika outo käsky. Onko ratkaisu sitten erottaa tämä uskova, itsensä kristityksi kokeva uskonnollisesta yhteisöstä? Vastatkaa te, jotka uskotte tietävänne oikein, sillä minä en.

Oivoi, näin syviin vesiin upposin Uskon päivän myötä. Jos jota kuta kiinnostaa nyt väitellä oikeanlaisesta ja vääränlaisesta kristinuskosta, niin pitäkää hauskaa, minä sen sijaan lähden viikonlopunviettoon ja yritän tietää ja olla oikeassa lähinnä vain, mitä tulee liikennesääntöihin.

Pääomaa usko- ja uskontoväittelyihin saa opiskelemalla teologiaa, mutta pidä kiirettä, hakuaika päättyy pian!
Pääkaupungissa
På Svenska
Idässä

Terveisin Verkkotoimittajanretku