Päivän menu sisältää Jeesuksen lihaa ja verta, bon appétit!

Lueskelin tulevan sunnuntain evankeliumitekstiä. Siinä Jeesus puhuu melko intohimoisesti siitä, kuinka ihmisten pitää syödä hänen ruumistaan ja juoda hänen vertansa. Vai mitä tästä tuumaatte:  "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää." Melkoista kannibalismia. Ja että siinä vielä olisi elämä kiinni.

Jotkut kristillisen teologian syvissä vesissä uiskentelevat saattavat nyt kokea tarvetta läksyttää minua, että olen ymmärtänyt homman aivan väärin. Älkää peljätkö, minä olen teologian opintoni tehnyt ja tiedän, että Johanneksen evankeliumi on pullollaan näitä jokseenkin korkealentoisia tekstejä, mutta sekään ei estä minua huvittumasta ajatuksesta, että miltä tuo kyseinen teksti kuulostaa sellaisen korvaan, joka ei ole kasvanut kristinuskon kielenkäyttöön tai muutoin ihmislihansyöntiteologiaan perehtynyt. Suoraan sanoen huolestuisin ihmisen mielenterveydestä, jos kyseinen teksti ensikuulemalta kävisi järkeen.

No nyt joku uskosta päihtynyt voisi haluta vuorostaan läksyttää minua siitä, että tämä ei ole järkiasia, että Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon ja avaa ymmärryksen teksteille. Siihen vastaisin, että jokaisen usko on erilainen, jotkut haluavat ymmärtää toisia enemmän järjellä, mihin uskovat, pohtia pari tuhatta vuotta vanhojen, aivan toisenlaiseen kulttuuriin viittaavien tekstien mielekkyyttä tässä ajassa. Eikä kukaan voi kertoa toiselle, että hänen uskonsa on jotenkin enemmän tai vähemmän aitoa tai oikeanlaista.

Sellaisia ajattelin tämän sunnuntain tekstin äärellä ja totesin, että ei ole ihme, ettei kristinusko ole helposti lähestyttävää, koska sen useat tekstit ja opilliset kohdat vetelevät hyvin kaukana tavallisen tallaajan arkitodellisuudesta ja ymmärryksestä.

Totesin myös, että eipä ole helppoa tässä modernissa maailmassa itseään järkevänä ihmisenä pitävän kertoa olevansa kristitty – mitä hän sillä ikinä tarkoittakaan – koska kristinuskosta vaikuttaisi esimerkiksi tuon tekstin perusteella olevan järki kaukana. Siinä saa helposti idiootin leiman otsaansa.

Siinä sitä nyt sitten on,
Jeesuksen lihaa a.k.a. öylätti.

Sen sijaan minusta ei kuulosta yhtään vaikeasti lähestyttävältä tai järjettömältä, että uskoo korkeampaan voimaan, joka rakastaa kaikkia ihmisiä, ja tämän korkeamman voiman rakkaus aiheuttaa ihmisissä sellaista, että he rakastavat toisaan, tekevät toisilleen hyvää eivätkä tuomitse toisiaan. Jos kertoisin kristinuskosta ensikertalaiselle, alottaisin mieluummin tällä kuin ehtoollisteologialla tai Jeesuksen murhalla.

Helposti lähestyttävää kristillisyyttä ovat viisaat teologit sanoittaneet tämän sunnuntain sisällöksi järjettömästä evankeliumitekstistä huolimatta: "Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville."

Terveisin Verkkotoimittajanretku